Valter Kallandin reitti: Espoon viehättävimmät lähisaaret
Valter Kalland on seikkailullinen veneilijä, joka etsii puolisonsa Nellin kanssa uusia elämyksiä lähivesiltä ja ulkosaariston helmistä pienellä moottoriveneellä.
Lähtö Suomenojalta: Lilla Hallonglobben – Gåsgrund – Knapperskär
Espoon ulkosaaristo tarjoaa upean yhdistelmän helposti saavutettavia kohteita ja aidon ulkosaariston tunnelmaa. Reitin varrella pääsee kokemaan sekä suojaisia saaria että avarampia merimaisemia.
Lilla Hallonkobben
Veneiden katkeamaton helminauha virtaa runkoväylää länteen, mutta aniharva poikkeaa tämän pienen tulokkaan luo. Lilla Hallonkobben on Espoon ulkoilusaarista uusin.
Se otettiin käyttöön vuonna 2023 ja viime kesänä se sai upouuden grillikatoksen ja siistin käymälän. Siitä huolimatta paikalta harvoin tapaa yhtä venekuntaa enempää, mikä tekeekin siitä osaltaan niin viehättävän.
Pienellä veneellä voi rantautua länsipuolen sorakaistaleelle, kun taas isommille veneille on tarjolla asianmukaiset poijut ja kunnolliset kalliolenkit. Ranta syvenee kallion kohdalta nopeasti, joten isommallekin purjeveneelle pitäisi riittää vettä kölin alle. Suomenojalta matkaa tulee ainoastaan vähän yli mailin verran, joten matkan pituudesta ei retken toteutus ainakaan jää kiikastamaan.
Gåsgrund
Tämä saari ei esittelyjä kaipaa – vai kaipaako? Monet muistelevat saaren olevan lähinnä sitä omanaan pitävien jäärien kesänviettopaikka, mutta totuus on tänä päivänä toinen. Gåsgrund tarjoaa monipuolisen koko perheen ulkoilukohteen, jossa voi oman mielen mukaan hakeutua syrjäisempiin kolkkiin piknikille tai jäädä saunan tuntumaan lekottelemaan.
Parhaimpina kesäpäivinä yhteysalusliikenne tuo saarelle runsaasti retkeilijöitä veneilijöiden lisäksi, mutta tungoksesta ei silti vielä voi puhua. Loppukaudesta ja varhain keväällä tämäkin suosittu kohde näyttäytyy aivan toisessa asussaan, kun saarta hyödyntää enää lähinnä innokkaimmat kalastajat tai linnustajat.
Saaren satama on suojaisa, mutta sitä etenkin luoteen suunnalta lähestyttäessä kannattaa kartalla olevat kivet paikantaa rauhassa. Oman lisämausteensa navigointiin tuo ne muutamat merkkaamattomat matalikot kivien tuntumassa, jotka ovat kyllä sovelluksen satelliittikuvasta helposti paikannettavissa.
Knapperskär
Espoon ulkoilusaarista ulommaisin, jonka laakeat silokalliot muistuttavat Pellingin saariston hienoimpia kohteita.
Knapperskäriltä löytyy tulipaikkoja ja yksi keittokatos. Metsän suojissa on myös kaksi siistiä puuhuussia. Saaren eteläpuolella on jonkin verran lintujen pesimäpaikkoja, joten niillä liikkuessa on hyvä noudattaa varovaisuutta alkukesällä. Etenkin haahkaemo osaa kätkeä pesänsä niin taitavasti, että varomaton retkeilijä saattaa epähuomiossa astua katajien suojissa olevan pesän päälle. Kallionkoloista voi tarkkaavainen veneilijä poimia villinä kasvavaa ruohosipulia ja metsän reunalla esiintyy runsaasti ahomansikkaa.
Knapperskärille rantauduttaessa on hyvä hetki kerrata ankkuroitumistaitoja, sillä poijuja ei ole. Köyden ja ankkurin väliin on suotavaa laittaa reilu pätkä kettinkiä, jotta ankkuri varmasti pitää. Etenkin silloin, kun ruotsinlaivat valitsevat rantaa lähennä olevan reitin niiden peräaallot vaikuttavat saaren pohjoisreunalle asti altistaen heikommin kiinnitetyt veneet kolhiintumiselle.
Valter ja Nelli esittäytyvät
Lapsena perheen purjeveneellä liikuttaessa moni itäisen Suomenlahden luonnonsatama tuli tutuksi. Neljätoistavuotiaana menimme veljeni kanssa Terhi Nordicilla Saksaan ja siitä lähtien on kertynyt muitakin pitkiä seikkailullisia merimatkoja.
Kuuden vuoden ajan sain veneillä työni puolesta lähes päivittäin ja siinä samalla kartutin kokemusta myös veneilykouluttajana. Sen myötä kiinnostus merta ja veneilyä kohtaan oikeastaan vain lisääntyi, kun huomasin miten hyvää merellä liikkuminen tekee itselleni.
Viime vuodesta alkaen olen veneillyt yhdessä vaimoni Nellin kanssa ja on ollut ilo huomata, että myös hän on tykästynyt saaristoon ja veneilyyn, vaikka hänellä ei ollut aikaisempaa veneilytaustaa.
Liikumme pääasiassa Pääkaupunkiseudun ja Porvoon saaristossa lunnonsatamia etsien, mutta välillä otamme veneen auton perään ja lähdemme tutustumaan uusiin paikkoihin Saaristomeren suuntaan tai sisävesille.
Meidän uusi veneemme on pinkin värinen Silacraft 465, jonka saimme tehtaalta vesille toukokuun lopussa. Sillä on tarkoitus veneillä paljon ja pitkälle syksyyn jäiden tuloon asti. Tämän kesän yksi tavoite on opettaa Nelli ajamaan venettä. Se on turvallisuustekijä, mutta on toki myös mukavaa välillä vaihdella kuskia.
Meidän ja veneemme seikkailuja voi seurata Instagramissa @vadelmavenemerella -tililtä. Minun omia kuvia tunnelmia saaristosta ja veneilystä pääsee näkemään @saaristopoika -tilin kautta.