Valter Kallandin reitti: Ulkosaariston helmet pääkaupunkiseudun katveessa
Valter Kalland on seikkailullinen veneilijä, joka etsii puolisonsa Nellin kanssa uusia luontoelämyksiä pienellä moottoriveneellä.
Lähtö Vuosaaresta: Tallholmen – Söderskär – Länsitoukki
Tämä reitti vie saarille, jotka jäävät monelta veneilijältä huomaamatta, vaikka ne sijaitsevat aivan pääkaupunkiseudun läheisyydessä. Karut kalliosaaret, rauhalliset ankkuripaikat ja ulkomeren tunnelma tekevät reitistä täydellisen päiväretkelle tai viikonlopun seikkailulle.
Tallholmen
Tallholmen on itselleni verraten uusi tuttavuus, mutta siitä muodostui nopeasti suosikkikohde Vuosaaresta suuntautuville veneretkille. Tallholmeniin vetää puoleensa sen kaunis ulkosaaristomainen luonto, jonka keskeisenä piirteenä ovat lounaaseen avautuvat upeat avokalliot sekä vanhat käppyrämäntymetsiköt, joiden suojista löytyy myös erinomaisia telttapaikkoja. Saaren hienoin tulipaikka löytyy sen lounaisreunalta, josta avautuu horisonttiin asti ulottuva merinäköala. Useimmat veneilijät jäävät viettämään aikaa itärannalla sijaitsevan puusaunan lähettyville, joten saaren muista osista löytyy hyvinkin rauhallisia paikkoja.
Tallholmenin itäpuolella on muutamia poijuja ja kalliolenkkejä, joihin voi kiinnittyä kunhan käytössä on vähintään 20 metrinen poijuköysi. Ranta on tarpeeksi syvä purjeveneellekin, mutta kannattaa huomioida, että saari on sijaintinsa vuoksi melko arka avomereltä tuleville aalloille. Siitä syystä rantautuminen ei välttämättä kovalla kelillä onnistu.
Söderskär
Paikka jonne haluamme palata aina vain uudestaan! Eikä vähiten siksi, että otimme siellä viime elokuussa hääkuvamme.
Söderskärin majakka sijaitsee 5 merimailin päässä Tallholmenista kaakkoon ja on siten ihanteellinen päiväkohde. Saarelle rantautuminen ja maihinnousu on kielletty 1.5.-31.7 välisenä aikana, mutta muina aikoina saariryhmän monimuotoisiin kallioihin ja miljööseen kannattaa ehdottomasti tulla tutustumaan. Majakkatorniin voi ostaa pääsylipun yhteysaluksen ollessa paikalla, muina aikoina se on suljettu yleisöltä. Saarella ei ole tulentekopaikkaa eikä yleisessä käytössä olevaa WC:tä, mutta rakennusten lähettyvillä on lukuisia pöytiä, joissa voi nauttia eväitä.
Saarelle rantautumiseen tarvitaan ankkuria, sillä molemmat laiturit on merkitty vain yhteysalusliikenteen käyttöön. Hyviä ankkurointipaikkoja löytyy saaren pohjoispuolelta, jossa on reilusti syväyttä ja kalliolenkkejä. Ankkurin pitävyys kannattaa varmistaa laskemalla se tarpeaksi kauas, sillä lähempänä rantaa pohja on monissa paikoissa sileää kalliota, mihin ankkuri ei tartu.
Länsitoukki
Tänne tulin jo lapsena isoveljeni kanssa soutuveneellä, jossa oli neliheppainen perämoottori.
Tänne tulin jo lapsena isoveljeni kanssa soutuveneellä, jossa oli neliheppainen perämoottori. Saaren vähäinen kasvillisuus on kuin Lapin tuntureilla ja korkeiden kallioiden syviin notkelmiin voi piiloutua omaan rauhaan ottamaan aurinkoa ja uimaan. Juuri täällä on monesti todella kirkas vesi ja vain harvoin sinilevää, joten uimisesta pitäville Länsitoukkia voi lämpimästi suositella.
Saaren itäpuolella on laguuni, jonne pienen veneen voi kiinnittää. Toisinaan ohiajavien laivojen peräaallot osuvat laguuniin yllättävän voimakkaasti, joten varovaisuus on tarpeen. Varmin tapa kiinnittää vene on heittää peräköysi laguunin toiselle puolelle ja kiinnittää se esimerkiksi kiveen tai kalliokiilaan. Keulaköydelle kalliossa on muutamia lenkkejä, joista osa on tosin jo ruosteen nakertamia.
Valter ja Nelli Kalland esittäytyvät
Lapsena perheen purjeveneellä liikuttaessa moni itäisen Suomenlahden luonnonsatama tuli tutuksi. Neljätoistavuotiaana menimme veljeni kanssa Terhi Nordicilla Saksaan ja siitä lähtien on kertynyt muitakin pitkiä seikkailullisia merimatkoja.
Kuuden vuoden ajan sain veneillä työni puolesta lähes päivittäin ja siinä samalla kartutin kokemusta myös veneilykouluttajana. Sen myötä kiinnostus merta ja veneilyä kohtaan oikeastaan vain lisääntyi, kun huomasin miten hyvää merellä liikkuminen tekee itselleni.
Viime vuodesta alkaen olen veneillyt yhdessä vaimoni Nellin kanssa ja on ollut ilo huomata, että myös hän on tykästynyt saaristoon ja veneilyyn, vaikka hänellä ei ollut aikaisempaa veneilytaustaa.
Liikumme pääasiassa Pääkaupunkiseudun ja Porvoon saaristossa lunnonsatamia etsien, mutta välillä otamme veneen auton perään ja lähdemme tutustumaan uusiin paikkoihin Saaristomeren suuntaan tai sisävesille.
Meidän uusi veneemme on pinkin värinen Silacraft 465, jonka saimme tehtaalta vesille toukokuun lopussa. Sillä on tarkoitus veneillä paljon ja pitkälle syksyyn jäiden tuloon asti. Tämän kesän yksi tavoite on opettaa Nelli ajamaan venettä. Se on turvallisuustekijä, mutta on toki myös mukavaa välillä vaihdella kuskia.Meidän ja veneemme seikkailuja voi seurata Instagramissa @vadelmavenemerella -tililtä. Minun omia kuvia tunnelmia saaristosta ja veneilystä pääsee näkemään @saaristopoika -tilin kautta.