Gullkrona – satama, joka jää mieleen
Postikortti Saaristomereltä: Gullkrona
Lähdimme purjehtimaan lämpimänä kesäpäivänä kolmen ystävän ja koiran kanssa. Kaksi heistä oli vierailulla Suomessa Saksasta ja Tšekistä, ja kun puhuimme purjehduksesta, tiesin heti minne suuntaamme. Paikkaan, joka on muovannut omaa kuvaani saaristosta – Gullkronaan, yhteen Paraisten saariston kauneimmista vierassatamista.
Suojainen poukama kallioiden katveessa
Gullkronan satama sijaitsee suojaisessa ja rauhallisessa poukamassa, kallioiden ja vanhan saaristometsän ympäröimänä. Lapsena tämä oli suosikkisatamani. Muistan erityisesti satamakoiran, joka juoksi laiturille aina veneen saapuessa, kuin olisi odottanut jokaista tulijaa.
Ravintola, kioski ja haitarimusiikkia Gullkronassa
Kiinnityttyämme olimme nälkäisiä pitkän meripäivän jälkeen ja suuntasimme suoraan pieneen kioskiin, joka toimii myös satamakonttorina ja ravintolana. Tarjolla on yksinkertaisia klassikoita – hampurilaisia, kalakeittoa ja paikallisia juomia – juuri sellaista, joka maistuu parhaalta purjehduksen jälkeen. Ravintola sijaitsee vanhan venevajan vieressä avoimen nurmialueen laidalla. Iltapäivän auringossa ihmiset istuivat hajallaan nurmikolla ja laiturilla eräs herra soitti kaunista haitarimusiikkia.
Köysilossi ja muistot lapsuudesta
Aivan vieressä on pieni lahti, jossa köysilossi kulkee. Vedimme itsemme yli, aivan kuten tein lapsena sisarusteni kanssa. Silloin seisoin pikkusiskoni kanssa haavi kädessä yrittäen pyydystää pikkukaloja, kun isoveljeni veti meitä edestakaisin veden yli.
Gullkronan peikkopolku ja kalliot
Illallisen jälkeen kiersimme saaren luontopolkua pitkin. Peikkopolku on ehkä suunnattu lapsille, mutta pian huomaa itsekin etsivänsä pieniä hahmoja, jotka piileskelevät juurakoiden ja kivien lomassa. Polku johtaa myös kallioille, missä meri avautuu ja tuuli tuntuu vapaalta ja raikkaalta.
Ilta Gullkronan satamassa
Illalla nautimme toistemme seurasta veneen kannella. Koira nukkui, osa kävi uimassa perätikkaalta ja aurinko laski hitaasti saarten taakse. Lämmin iltavalo levittäytyi sataman ylle. Ystävämme hiljenivät hetkeksi ja katselivat ympärilleen, kuin yrittäisivät painaa kaiken mieleensä.
Seuraavana aamuna meillä ei ollut kiire. Uimme veneeltä, joimme kahvit kannella ja grillasimme viimeiset eväät ennen kuin valmistauduimme kotimatkalle. Jos yöpyminen veneessä houkuttelee, lue myös miksi toukokuu on paras aika nukkua veneessä.
Ystävillemme tämä oli ensimmäinen aito kohtaaminen Suomen saariston kanssa. Minulle se oli paluu paikkaan, jota olen kantanut mukanani pitkään. Vuosi purjehduksen jälkeen tšekkiläinen ystävämme päätti muuttaa Suomeen. Saaristo oli jäänyt häneen niin syvälle, ettei hän pystynyt unohtamaan sitä. Ehkä parasta, mitä Gullkrona ja Saaristomeri voivat antaa, ei löydy ravintolasta eikä peikkopolulta – vaan niistä hiljaisista hetkistä, kun jokin paikka muuttuu osaksi sinua.
Navigoi Gullkronan satamaan Skippo-sovelluksen avulla. Voit myös tallentaa Gullkronan suosikkipaikaksesi ja luoda oma merikarttasi kesää varten.