Valter Kallandin reitti: Suojaisempien vesien luontokeitaat
Valter Kalland on seikkailullinen veneilijä, joka etsii puolisonsa Nellin kanssa uusia elämyksiä lähivesiltä ja ulkosaariston helmistä pienellä moottoriveneellä.
Lähtö Aurinkolahdesta: Kalliosaari – Hattusaari – Pikku Leikosaari
Itäisen Helsingin saaristo yllättää monipuolisuudellaan. Reitin kohteet tarjoavat luonnonrauhaa, uimapaikkoja ja helposti saavutettavia retkisaaria aivan kaupungin läheisyydessä. Valter suosittelee aluetta erityisesti rentoihin kesäpäivän veneretkiin.
Kalliosaari
Kalliosaari tarjoaa suojaisan ja monipuolisen lähiluontokohteen jopa ympärivuotiseen käyttöön. Saaren keskiosan alavamman metsikön suojista löytyy idyllinen telttapaikka, mikä antaa suojaa lähes millä säällä tahansa. Vieressä on uusittu tulipaikka ja kaksi laavua, joissa voi ruokailla katoksen alla.
Samalla kohdalla saaren itäreunalla on myös saaren kenties paras rantautumispaikka. Pienemmillä veneillä voi rantautua suoraan pienelle sorakaistaleelle, mikä on edessä olevan luodon kohdalla. Isommille veneille on kalliolenkit ja eräänlainen betoniaskelma kalliossa, mutta poijuja tai laituria ei ole. Tulipaikan korjaamisen yhteydessä uusittiin myös saaren käymälä ja polttopuukatos.
Kalliosaaren länsipuolella on korkea kallio, jonka päältä pöytäryhmän luota voi mukavasti ihailla auringonlaskua ja katsella ohiajavia veneitä.
Etelämmäs saarta siirryttäessä vastaan tulee suojaisa, mutta aika matala laguuni. Laguunin suuaukon edustalla on vedenalainen kivi, joka näkyy hyvin Skippon satelliittikuvanäkymässä, joka todella käytännöllinen ominaisuus matalilta vesiltä rantautumispaikkoja etsiessä.
Hattusaari
Karun kaunis saari, josta löytyy houkutteleva hiekkaranta ja pienemmille veneille soveltuvia rantautumispaikkoja. Saarta etenkin idän suunnalta lähestyttäessä on syytä ajaa kieli keskellä suuta ja moottori ylemmäs trimmattuna, jotta osumilta vältytään.
Pienen tarkkuusnavigoinnin palkintona kesäpäivää saakin usein nauttia leppoisasti omassa rauhassa loikoille.
Hattusaaressa ei ole palveluita, mutta telttailu on sallittua. Saaren itäreunalla hiekkarannan eteläpäädyssä on kallionkieleke, johon pääsee ankkuroitumaan vähän isommallakin veneellä, mutta purjeveneelle syväys ei oikein riitä.
Pikku Leikosaari
Tämän reitin viimeisenä kohteena on todellinen itäisen Helsingin aarre, jonka rantakalliolle rakennetussa saunassa on tullut löylyteltyä varhaisesta keväästä aina ensimmäisiin lumisateisiin asti.
Saunan sadevedestä kerättävä löylyvesi on usein kesällä vähissä, joten oman veden tuominen on suotavaa. Saunan edustalla on pieni uimalaituri, johon ei saa kiinnittää venettä, mutta sen vieressä on poijuja ja kalliossa lenkkejä, joten rantautuminen onnistuu kohtalaisen vaivattomasti.
Pienestä koostaan huolimatta saarelta löytyy useita tulipaikkoja eri puolilta saarta. Polttopuut on tuotu isoina halkoina, kuten useimmissa muissakin Uuvin kohteissa. Puupinon vieressä on saha ja kirves, mutta oman kirveen tuominen voi helpottaa pilkkeiden tekoa.
Pikku-Leikosaari on helppo kohde, jonne on mukava pistäytyä ystävien kanssa vaikka tavallista arki-iltaa piristämään.
Valter ja Nelli esittäytyvät
Lapsena perheen purjeveneellä liikuttaessa moni itäisen Suomenlahden luonnonsatama tuli tutuksi. Neljätoistavuotiaana menimme veljeni kanssa Terhi Nordicilla Saksaan ja siitä lähtien on kertynyt muitakin pitkiä seikkailullisia merimatkoja.
Kuuden vuoden ajan sain veneillä työni puolesta lähes päivittäin ja siinä samalla kartutin kokemusta myös veneilykouluttajana. Sen myötä kiinnostus merta ja veneilyä kohtaan oikeastaan vain lisääntyi, kun huomasin miten hyvää merellä liikkuminen tekee itselleni.
Viime vuodesta alkaen olen veneillyt yhdessä vaimoni Nellin kanssa ja on ollut ilo huomata, että myös hän on tykästynyt saaristoon ja veneilyyn, vaikka hänellä ei ollut aikaisempaa veneilytaustaa.
Liikumme pääasiassa Pääkaupunkiseudun ja Porvoon saaristossa lunnonsatamia etsien, mutta välillä otamme veneen auton perään ja lähdemme tutustumaan uusiin paikkoihin Saaristomeren suuntaan tai sisävesille.
Meidän uusi veneemme on pinkin värinen Silacraft 465, jonka saimme tehtaalta vesille toukokuun lopussa. Sillä on tarkoitus veneillä paljon ja pitkälle syksyyn jäiden tuloon asti. Tämän kesän yksi tavoite on opettaa Nelli ajamaan venettä. Se on turvallisuustekijä, mutta on toki myös mukavaa välillä vaihdella kuskia.Meidän ja veneemme seikkailuja voi seurata Instagramissa @vadelmavenemerella -tililtä. Minun omia kuvia tunnelmia saaristosta ja veneilystä pääsee näkemään @saaristopoika -tilin kautta.