Onnellisen veneilijän veneretkivinkit Saimaalle
Satu Laakso on aktiivinen veneilijä, Skippo-käyttäjä, bloggaaja ja kirjailija.
Lähtö Kuopiosta – Paimensaari – Varistaipaleen kanava – Valamon luostari
Saimaa on veneilijälle jotain aivan erityistä. Tuntuu, että jokaisen saaren takaa avautuu aivan uusi maailma. Saimaa koostuukin useista eri vesistöistä ja jokainen niistä on vähän erilainen. Saimaa on myös ainoa sisävesialue, jossa voi törmätä saimaannorppaan.
Jos veneen siirtää mereltä tai toiselta järvialueelta, kannattaa muistaa huuhtaista vene, jotta mahdolliset taudit tai haittaeläimet eivät siirry vesistöistä toiseen.
Reittisuunnittelu
Tällä reitillä yhdistyvät luonto, historia ja tunnelma, joka tekee Saimaasta monen veneilijän suosikin. Hyvä lähtöpiste on Kuopio tai Heinävesi.
Väylät ovat hyvin merkittyjä. Saimaalla kannattaa navigoida huolellisesti, sillä kivikkojakin löytyy. Kyselin vinkkejä kollegoilta ja Valamo nousi yhdeksi kohteeksi kahdestakin syystä: itse luostarin takia sekä sinne johtavan väylän takia. Pitää nimittäin mennä kuuden sulun läpi päästäkseen Kuopiosta Valamoon.
Paimensaari
Lähdimme liikkeelle Kuopion Saanan satamasta. Ajoimme Kiviniemen pohjoispuolelta ja tähtäsimme itäisimmälle väylälle. Väylä kulkee suoraan kaakkoon ja Kuopion näkötorni näkyy pitkään takana. Kukkarinselkä on käytännössä ainoa isompi vesialue. Sen jälkeen väylä jatkuu taas suhteellisen kapeaa vesistöä pitkin. Paimensaari on noin 27 merimailin päässä Honkasaaren kaakkoispuolella. Paimensaari on väylän vieressä ja retkisataman poijuja ja kiinnityskoukkuja on saaren pohjoisosan kapeammassa niemessä. Niemi on todella kaunis ja kummallakin puolella on lahdenpoukamat.
Vanha saaristolaistila
Paimensaaressa on vanha saaristolaistila, jossa on asuttu 1920-luvulta aina 1980-luvulle asti. Saaressa asui 7-lapsinen perhe ja vaikka saareen jäivät lapsista neljä, he eivät perustaneet perhettä, joten saari jäi autioksi 1987.
Tilalla oli lehmiä, hevonen, sikoja, lampaita, kanoja sekä kissa ja koira. Tilalla oltiin hyvin omavaraisia ja myös edelläkävijöitä mm. traktorin ja tuulivoiman käytön suhteen. Saaressa on kalastettu, hoidettu karjaa, neulottu ja tehty muita käsitöitä.
1994 valtio on ostanut Paimensaaren rantojensuojeluohjelman toteuttamiseksi. Paimensaaressa on ainutlaatuinen luonto ja sitä ylläpidetään mm. lisäämällä lahopuun määrää. Metsät ovat saaneet kehittyä lähes luonnontilaisina 1920-luvulta lähtien. Saarella on edelleen myös yksityisomistuksessa oleva pieni tila.
Luontopolku
Paimensaaren ympäri kulkee luontopolku, Paimenpolku. Se on noin 2 kilometriä pitkä ja se kulkee myös tilan läpi. Saaressa olevia peltoja on raivattu takaisin laidunkäyttöön ja luontopolulla saattaa tavata lampaita ja lehmiä. Saaressa olevien kiviaitojen kiviä on kerätty entisiltä viljelysmailta. (lähde: Paimensaaren info-taulut)
Veneilijälle saaresta löytyy tulipaikka sekä puucee.
Varistaipaleen kanava
Matka jatkuu kohti Varistaipaleen kanavaa. Sen alkuun ei ole kuin kymmenisen merimailia. Kanava ei ole pelkkä siirtymä, vaan hieno kokemus. Sulutuksessa odottaminen kuuluu asiaan. Kanavien ketju on myös konkreettinen osoitus suomalaisen vesiliikenteen historiasta.
Varistaipaleen kanavalle kääntyy väylä suurin piirtein samassa kohdassa, josta länteen kääntyy Heinäveden reitti.
Varistaipaleen kanava koostuu itse asiassa kahdesta kokonaisuudesta: Varistaipaleen neljästä sulusta ja Taivallahden kahdesta sulusta. Koko kanava Varisvedeltä Juojärvelle on noin 2 merimailia pitkä. Kahden sulkukokonaisuuden välissä on Varislampi. Kanava siis yhdistää Juojärven, joka kuuluu Kallaveden reittiin, Varisveteen, joka kuuluu taas Heinäveden reittiin.
Varistaipaleen sulkuja on neljä peräkkäin ja se on Suomen ainoa nelisulkuinen kanava. Kanava on miehitetty eli sulku avautuu jo sulkeutuu ammatti-ihmisten toimesta. Vedenpinta muuttuu sulkujen aikana 13,30-14,20 metriä, mikä on Suomen suurin pudotus/nousu. Sulutus kestää noin 50-60 minuuttia. Kiinnittyminen tapahtuu köysin. Kanava on rakennettu 1911-13. Viimeisessä (tai ensimmäisessä) sulussa on kääntösilta. Koska vedenpinta muuttuu paljon, on kiinnipitämiseen kiinnitettävä huomiota. Totesimme, että on parasta pitää kiinni sekä keulasta että perästä, sillä virtaus on kova. Kanavan vieressä on myös kanavamuseo.
Taivallahden kanava
Varistaipaleen sulkujen jälkeen tulee Varislampi ja ns. Välikanava. Näiden jälkeen tulee vielä kaksi perättäistä sulkua. Taivallahden sulkujen korkeusero on 4,95-5,45 metriä. Kanava on rakennettu 1911-14. Tämä sulku toimii itsepalvelulla, eli käynnistysnarua vetämällä. Kanava ympäristöineen kuuluu arvokkaaseen Heinäveden reitin maisema-alueeseen ja Heinäveden reitti on yksi Suomen kansallismaisemista.
Valamon luostari
Matkan kruunaa Valamon luostari. Kun kaikista suluista on selvitty, matka jatkuu itään ja kääntyy etelään Piiparinsaarten jälkeen. Valamon luostarilla ei ole omaa vierasvenelaituria, vaan vene pitää jättää yleiseen vierasvenelaituriin, josta on muutaman sadan metrin kävely luostarille. Kuopiosta Valamoon on noin 42 merimailia. Mailimäärä ei ole mahdoton ja hyvää matkavauhtia ajellessa se taittuisi parissa tunnissa, mutta kanavaan pitää varata ainakin 1,5 tuntia hidastusten ja sulkujen takia.
Olimme varanneet yösijan luostarista. Jätimme veneen vierasvenelaituriin ja kävelimme luostarille.
Valamon munkkiluostari kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Se sijaitsee Heinävedellä. Luostaria kutsutaan myös nimellä Uusi-Valamo erotukseksi aiempaan Laatokan Valamon saaristossa toimineeseen Valamon luostariin, joka jäi toisen maailmansodan jälkeen nykyisen Venäjän alueelle. Nykyinen alue ostettiin 1940 ja luostariin siirtyi 150 henkeä, myös muista luovutettujen alueiden luostareista. Valamon luostarissa on itse asiassa monipuolista toimintaa. Siellä järjestetään mm. retriittejä, kursseja, taidenäyttelyitä. Majoituspalvelut toimivat vuoden ympäri.
Luostareissa on perinteisesti myös alkoholin valmistusta. Valamossa valmistetaan muun muassa viskiä. Luostarin myymälästä voi ostaa myös luostarin olutta sekä viinejä. Erikoisuutena osa viskistä kypsytetään kirkkoviinitynnyreissä.
Luostarin alue on kaunis. Luostarin oman laiturin kupeessa on lampaita sekä tsasouna. On hyvä huomioida, että luostariin tullaan usein hiljentymään ja ohjeistus olikin, että hiljaisuus alueella on klo 21.
Miksi Saimaalle?
Saimaa on todella monimuotoinen paikka. Tämän reitin varrella näkee vain murto-osan. Suosittelen lämpimästi seikkailemaan myös muualle, kuten Savonlinnan tai Lappeenrannan alueille.
Satu Laakso esittäytyy
Minulle veneily ei ole pelkkä harrastus, vaan enemmänkin intohimo. Vesillä oleminen ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan tapa olla, havainnoida ympäristöä ja nauttia luonnon kauneudesta.
Veneilykauden aikana pääsen vesillä noin satana päivänä. Se tarkoittaa sitä, että suuri osa kesästä kuluu merellä ja järvillä. Kausi toki alkaa jo huhtikuussa ja kestää marraskuulle. Mailimittarikin kertoo omaa kieltään: kauden aikana matkaa kertyy tyypillisesti 3000–4000 mailia. Siinä ajassa Suomi tulee tutuksi aivan erityisellä tavalla. En kuitenkaan kerää maileja, vaan elämyksiä. Yamarin 63 DC -veneellä pääsen näppärästi ja nopeasti lähes joka paikkaan. Viime vuonna kävin tutustumassa Ruotsinkin rannikkoon.
Muutama vuosi sitten sain pyynnön jakaa kokemuksia ja niin syntyi blogini Onnellinen veneilijä. Se toimii samalla päiväkirjana ja tietopankkina, johon olen koonnut tietoa jo lähes 400 veneilykohteesta ympäri Suomen. Mukana on myös järvialueiden kohteita. Vene vain trailerille ja järvialueille. Blogin lisäksi olen kirjoittanut kirjan Onnellinen veneilijä, jossa myös esitellään veneilykohteita.