Onnellisen veneilijän veneretkivinkit Päijänteelle
Satu Laakso on aktiivinen veneilijä, Skippo-käyttäjä, bloggaaja ja kirjailija.
Lähtö Vääksystä – Pulkkilanharju – Kelvenne – Koreakoivu
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi. Se on kapea ja pitkä ja jos tuulee pohjoisesta tai etelästä, Päijänteelle saattaa nousta suuretkin aallot. Kannattaa siis seurata tuuliennustetta. Päijänne on myös virallisesti Suomen syvin järvi.
Oma veneeni on normaalisti Paraisilla, mutta lähden mielelläni myös järville veneilemään. Vene nostetaan trailerille ja sopivassa kohdassa lasketaan veteen. Kannattaa muistaa huuhdella vene hyvin, jos sitä siirtää vesialueilta toiselle. Näin voidaan välttää mahdollisten tautien tai haittaeläimien leviäminen.
Reittisuunnittelu
Asikkalan Vääksy on osoittautunut meille hyväksi paikaksi lähteä liikkeelle. Mielenkiintoisia veneilykohteita löytyy monesta suunnasta. Päiväretken aikana ehtii tutustua moneenkin kohteeseen. Tähän olen valikoinut muutaman oman suosikkini ja kokonaismatka on noin 40 merimailia.
Pulkkilanharju
Asikkalasta on matkaa Pulkkilanharjulle noin 7 merimailia koilliseen. Käytännössä harju ikään kuin katkaisee Päijänteen, mutta siltojen alta pääsee toiselle puolelle. Harjulla on kolme siltaa: Pulkkilansalmen pengertien silta, Kariniemen riippusilta ja Käkisalmen kaarisilta. Vaikka veden pinnan yläpuopuolella harju koostuu ikään kuin saarista, harju kulkee veden alla yhtenäisenä ja vain osa nousee vedenpinnan yläpuolelle.
Me ajoimme Karinsalmelle ja jätimme veneen Karinsalmen sillan eteläpuolelle vanhaan laituriin.
Pulkkilanharju on lähes yhdeksän kilometriä pitkä harju. Harjua pitkin kulkee maantie ja sitä on sanottu yhdeksi kauneimmista maisemateistä. Ja kaunis se on veneilijällekin! Pulkkilanharju on osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja osa harjusta kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Harju on muovautunut jääkauden aikana.
Luontopolku
Karinsalmelta voi lähteä luontopoluille. Reittejä on kaksi: noin 2 km ja 4,5 km. Reitti on merkitty hyvin sinisillä maalauksilla. Polun varrella kerrotaan jääkaudesta, sen muokkaamista luonnonmuodostelmista ja esitellään polun varrella olevia kasveja. Pääosin reitti kulkee helppokulkuisessa maastossa, mutta välillä maasto on kivikkoista ja välillä eteen tulee portaita.
Päijänteellä on lukuisia kalliosaaria. Ne ovat jopa 1,9 miljardia vuotta vanhaa peruskalliota, kun taas Pulkkilanharjun harjusaari on vain noin 11.500 vuotta vanha.
Kelvenne
Matka jatkuu Kelventeelle. Saari kuuluu Päijänteen kansallispuistoon. Upeine hiekkarantoinen se on kuin paratiisisaari. Lähes 10 kilometriä pitkä saari tarjoaa useampia mahdollisia rantautumispaikkoja. Varsinaisia laitureita ei ole, vaan veneet lipuvat hiekkarannoille. Matkaa on noin 7 merimailia Pulkkilanharjulta.
Kyyränlahti
Kyyränlahti sijaitsee Huovarin saaren kohdalla. Paikalla on vanha yhteysaluslaituri, johon saimme veneen hyvin kiinni. Vesi oli aivan kirkasta ja hiekkapohja näkyi selvästi. Paikalla oli nuotiopaikka ja puuvaja.
Isohieta
Toinen rantautumispaikka oli Isohieta. Se on upea hiekkaranta, missä olikin useampi venekunta. Matalaa hiekkarantaa riitti pitkälle. Rantauduimme potkuri yläasennossa ja loppumatkan liu’uimme moottori sammutettuna. Veneen sai hyvin rantakoivuun kiinni. Täydellinen paikka nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä!
Kelventeellä on useampi mahdollinen rantautumispaikka. Saaren läpi kulkee noin 10 kilometriä pitkä luontopolku. Nuotiopaikkoja ja puuvajoja on useammassa paikassa.
Koreakoivu
Koreakoivu eli Harhu on 7 merimailia Kelventeestä pohjoiseen. Saari ei ole ehkä näyttävin kohde, mutta kiinnostava sen historiansa takia. Voisiko jopa sanoa, että maailmankuulujen Rapalan uistinten historia on alkanut tältä saarelta?
Saarella on monta nimeä. Sen vanha nimi on Harhu, mutta kartoissa se on ollut jo 1930-luvulla Koreakoivu. Joissan käytetään ilmaisua Tehinselän Harhu. Skippossa lukee Koreakoivu eli Harhu.
Saarella asui Toivo Pylväläinen 1930-luvulta 1970-luvulle. Hän asui saaressa yksin yli 40 vuotta. Markku Lepistö on kirjoittanut Pylväläisestä kirjan Toivo Pylväläinen – Päijänteen erakko. Sieltä löytyy hieman enemmän tietoa. Hän syntyi 1894 torpparin pojaksi ja jo 10-vuotiaana lähti mm. rengin töihin. 1930-luvulla hän sai työnjohtajan paikan Heinolan rautatiesiltatyömaalta. Kaikki oli hyvin, kunnes työmaan kanttiininhoitaja tuli raskaaksi. Tällöin Pylväläinen poistui työmaalta ja päätyi lopulta Koreakoivussa olevaan mökkiin. Sukulaiset olivat uskoneet hänen jo hukkuneen, koska hänestä ei kuulunut mitään. (Markku Lepistö)
1930-luvulla saari toimi myös pirtukauppiaiden paikkana.
Pylväläinen oli innokas kalamies. Hän sai elantonsa kalastamalla. Hän myös suunnitteli vaappuja (pienen kalan muotoinen viehe, joka jäljittelee kalan uintiliikettä). Vaappuja suunnitteli myös Lauri Rapala, joka olikin tuttu vieras Pylväläisen luona. Sanotaan, että juuri Pylväläinen opetti Rapalan tekemään vaappuja. Toivolla ei ollut suurempaa halua tehdä kauppaa uistimillaan, mutta Rapala huomasi mahdollisuudet ja kasvattikin Rapalasta kansainvälisen menestystarinan. Pylväläinen muutti Kuhmoisten vanhainkotiin 1970-luvun puolivälissä ja hän kuoli 85-vuotiaana 1979.
Tupa on kunnostettu v. 2011 ja se on avoinna retkeilijöille. Mökkiä ja tonttia hallinnoivat Metsähallitus sekä Sysmä-Seura-yhdistys. Odotin pientä kallioluotoa, mutta saari olikin odotettua suurempi (lähes 6 hehtaaria) ja myös metsäinen. Saaressa on erakkotuvan lisäksi myös yksityisiä mökkejä. Laiturit ovat yksityisten omistuksessa. Me jätimme veneen ankkuriin pohjoisreunan puoliväliin juuri erakkosaunan kohdalle. Mielenkiintoista on myös saaren sijainti monella rajalla. Saaren kautta kulkevat Sysmän, Padasjoen ja Kuhmoisten kuntarajat, sekä Pirkanmaan ja Päijät-Hämeen maakuntaraja.
Onnellinen veneilijä Satu Laakso esittäytyy
Minulle veneily ei ole pelkkä harrastus, vaan enemmänkin intohimo. Vesillä oleminen ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan tapa olla, havainnoida ympäristöä ja nauttia luonnon kauneudesta.
Veneilykauden aikana pääsen vesillä noin satana päivänä. Se tarkoittaa sitä, että suuri osa kesästä kuluu merellä ja järvillä. Kausi toki alkaa jo huhtikuussa ja kestää marraskuulle. Mailimittarikin kertoo omaa kieltään: kauden aikana matkaa kertyy tyypillisesti 3000–4000 mailia. Siinä ajassa Suomi tulee tutuksi aivan erityisellä tavalla. En kuitenkaan kerää maileja, vaan elämyksiä. Yamarin 63 DC -veneellä pääsen näppärästi ja nopeasti lähes joka paikkaan. Viime vuonna kävin tutustumassa Ruotsinkin rannikkoon.
Muutama vuosi sitten sain pyynnön jakaa kokemuksia ja niin syntyi blogini Onnellinen veneilijä. Se toimii samalla päiväkirjana ja tietopankkina, johon olen koonnut tietoa jo lähes 400 veneilykohteesta ympäri Suomen. Mukana on myös järvialueiden kohteita. Vene vain trailerille ja järvialueille. Blogin lisäksi olen kirjoittanut kirjan Onnellinen veneilijä, jossa myös esitellään veneilykohteita.