Onnellisen veneilijän veneretkivinkit Itäiselle Suomenlahdelle
Satu Laakso on aktiivinen veneilijä, Skippo-käyttäjä, bloggaaja ja kirjailija.
Lähtö Kotkasta: Majasaari-Riisiö – Suur-Pisi – Koivuluoto
Mielestäni Itäinen Suomenlahti on aliarvostettu helmi. Se on kuin Saaristomeri pienoiskoossa. Toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisempia retkikohteita.
Reittisuunnittelu
Lähtö on Kotkasta, jossa on erinomaiset palvelut ja turvallinen satama. Tästä suunnataan kohti ulompaa saaristoa. Kokonaismatka on noin 50 merimailia ja reitillä saa hyvän kokonaiskuvan Itäisestä Suomenlahdesta, vaikka moni upea kohde jääkin esittelemättä.
Majasaari-Riisiö
Ensimmäinen etappi on Majasaari-Riisiö. Matkaa Kotkan Sapokasta on noin 10 merimailia. Majasaari-Riisiö sijaitsee suosittujen Nuokkojen retkisaarten pohjoispuolella. Vierasvenesatama sijaitsee saaren itäreunalla, Kotilahden suulla. Satamassa on vierasvenelaituri, jonne mahtuu parikymmentä venettä.
Toinen mahdollinen rantautumispaikka on Majasaaren ja Riisiön välisen kannaksen länsipuolella olevassa niemessä.
Majasaari ja Riisiö ovat käytännössä yksi saari, joka on syntynyt maan kohoamisen seurauksena. Saarten ”kainalossa” oleva Kotilahti on ns. flada, eli maan kohoamisen seurauksena eriytynyt vesialue. Fladasta on vielä vesireitti mereen.
Majasaari on saaren pohjoisempi osa ja Riisiö saaren eteläisempi osa. Majasaari-Riisiö on osa Nuokkojen saariryhmää, johon kuuluu noin 30 saarta.
Majasaari-Riisiön omistaa Haminan kaupunki ja sataman toiminnasta vastaa Vehkalahden venekerho.
Vierasvenesatamassa on grillikatos ja puucee. Hieman pidemmällä on venekerhon kerhorakennus, jossa on muun muassa sauna. Kerhomajan paikalla on ollut aiemmin navetta ja asutusta saaressa on ollut jo 1900-luvun alkupuolella. Saaressa on asunut esimerkiksi metsänvartija. Vanhoja rakennuksia ei ole enää jäljellä.
Luontopolku
Majasaari-Riisiössä on kaksi luontopolkua, joista toinen kiertää Majasaaren ja toinen Riisiön.
Majasaaren luontopolku on noin 2,4 kilometriä pitkä ja Riisiön luontopolku noin 2 kilometriä. Luontopolut yhdistyvät kävelysillalla Majasaaresta Riisiöön. Majasaaren pohjoisosassa on korkeat kalliot, joilta on upeat näköalat. Pohjoisosassa on myös laavu. Saareen on jätetty korpimaista ikimetsää ja alueella onkin paljon kaatuneita ja lahoavia puita. Ne tarjoavat hyvän kasvualustan monille eläimille ja kasveille. Luontopolku johtaa myös niin sanotulle muinaisrannalle, jolloin vesi on ollut jopa 30 metriä nykyistä korkeammalla.
Jääkauden aikana ovat syntyneet solat ja luolat. Paikka oli todella vaikuttava.
Riisiön luontopolku oli hieman lyhyempi. Se tarjoaa myös ikimetsää ja korkeille kallioille nousevia reittejä ja upeita maisemia.
Suur-Pisi
Seuraavana suunnataan kohti Suur-Pisiä. Sinne matkaa on Majasaari-Riisiöstä noin 13 merimailia. Saaren ympäristö on karikkoinen, joten kannattaa navigoida ja tähystää tarkasti.
Suur-Pisi kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Se on itse asiassa itäisimpiä saari, jonne pääsee ilman erityislupaa. Saari kuuluu Virolahden kunnan alueelle ja sijaitsee vain reilun merimailin päässä rajavyöhykkeestä. Osa saarista, jotka Suur-Pisistä näkyvät, ovat Venäjän puolelle. Tässä maailman tilanteessa tämä on paljon ajatuksia herättävää.
Saaren pohjoisosassa on pieni lahdenpoukama, jonne meidänkin vierailun aikana rantautui useampi vene. Poukama on suojainen ja se on pääasiassa hiekkapohjaa. Muutama isompi kivi kuitenkin löytyy. Poukaman kupeessa on myös tulentekopaikka, keittokatos sekä puucee.
Me jätimme veneen ankkuriin saaren koillislaidalle, jossa kallio jyrkkenee nopeasti. Siellä on myös muutama kiinnityskoukku.
Saaren ympäri pääsee kävelemään suhteellisen helposti kalliorantoja ja muokkaantunutta polkua pitkin. Koska saari on noin kilometrin pituinen ja aika kapea, saaren kierros on vajaa 3 km.
Kalliokaiverruksia.
Kalliokaiverrukset olivat syy, miksi alun perin saarelle tulimme. Pohjoislahdella oli infotaulu, johon kalliokaiverrusten paikat oli merkitty.
Pohjoiskärjessä oleva kalliokaiverrus voi siitä huolimatta olla vaikea löytää. Se sijaitsee niemenkärjen itäisellä reunalla, aika lähellä lahdenpoukaman perukkaa ja ehkä noin pari metriä vesirajasta. Se on noin 0,5-1 metriä halkaisijaltaan.
Kyseessä on Ruotsin kuninkaan monogrammi päiväyksellä 14.6.1777. Ruotsin kuningas Kustaa III oli silloin matkalla Pietariin, mutta kuninkaallinen laivasto joutui hakemaan huonon kelin takia suojaa saaresta. Kaiverrus on ilmeisesti matkaseurueen tekemä. Kustaa III:ta pidettiin kuninkaaksi humaanina, lahjakkaana ja vireänä hallitsijana ja hänen mukaansa nimettiin kokonainen aikakausi: kustavilainen aika.
Toinen kalliokaiverruksen nimellä merkitty nähtävyys sijaitsee taas aivan saaren eteläkärjessä. Kyseessä on kaatuneiden suomalaisten sankarivainajien nimet, jotka on kaiverrettu kallioon.
Jatkosodan aikana Suur-Pisissä oli tukiasema, jonka venäläiset valtasivat 15.8.1941. Siinä yhteydessä suomalaiset sotilaaat kaatuivat. Sotahistoriakin on avautunut aivan toisella tavalla kiertämällä saaristoa.
Koivuluoto
Koivuluoto sijaitsee jo aika ulkona avomerellä. Matkaa Suur-Pisistä on noin 15 merimailia. Suosittu retkisaari Ulko-Tammio on matkan varrella noin 3 merimailia ennen Koivuluotoa. Virallista väylää ei saareen mene.
Tämänkin saaren ympäristö on kivikkoista ja siksi ruopattu rantautumispaikka on merkitty. Opastettu rantautumispaikka kiinnityskoukkuineen löytyy saaren itäreunalta ja siellä näkyy taulu, jota kohti suunnistaa. Koska ranta on kivikkoista ja saari on aika ulkona, on hyvä tarkistaa tuuliennuste ennen lähtöä.
Koivuluoto on pienehkö saari lähellä itäistä rajavyöhykettä. Venäjän puolella oleva Suursaari näkyy komeasti.
Saaren nimi juontaa juurensa koivuista, joita erityisesti aiemmin on ollut paljon. Nykyään myös muut puulajit ovat vallanneet alaa.
Saaren omalaatuisuus on myös sisälammissa, joita on neljä.
Luoteis-pohjoisrannalla on myös valtava pirunpelto. Saaressa on muutama tulentekopaikka ja autiotuvassa lisäksi puuhella.
Kalaputka eli kalamaja
Saaressa on muutama pieni punainen mökki ja ne ovat kalastajien tarvikevajoja ja niitä kutsutaan paikalliseen tapaan kalaputkiksi.
Jo keskiajalla alue on ollut kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta. Saari on ollut kaukana asutuksesta ja kalastajat ovat olleet retkillään pidemmän aikaa. Kalaputkat ovat olleet alun perin hevosen vetämiä jalaksilla kulkevia pieniä mökkejä, jotka ovat suojanneet tuulta ja tuiskua vastaan. Niissä on myös yövytty. Keväällä ne hinattiin luodoille kesäkalastuksen tueksi. Parhaimmillaan niitä on ollut Koivuluodollakin toista sataa.
Autiotupa
Saaressa on toiminut meripelastusseuran pelastusasema. Tällä hetkellä se toimii Metsähallituksen autiotupana ja toimii autiotuvan sääntöjen mukaisesti, eli sopii väliaikaiseen majoitukseen maksimissaan kaksi yötä kerrallaan. Tuvassa on sängyt kahdeksalle ja lisäksi lämmitysuuni ja puuhella.
Paluu Kotkaan
Paluumatka Kotkan Sapokkaan on noin 20 merimailia. Väylälle pääsee aika nopeasti Äljyn jälkeen.
Onnellinen veneilijä Satu Laakso esittäytyy
Minulle veneily ei ole pelkkä harrastus, vaan enemmänkin intohimo. Vesillä oleminen ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan tapa olla, havainnoida ympäristöä ja nauttia luonnon kauneudesta.
Veneilykauden aikana pääsen vesillä noin satana päivänä. Se tarkoittaa sitä, että suuri osa kesästä kuluu merellä ja järvillä. Kausi toki alkaa jo huhtikuussa ja kestää marraskuulle. Mailimittarikin kertoo omaa kieltään: kauden aikana matkaa kertyy tyypillisesti 3000–4000 mailia. Siinä ajassa Suomi tulee tutuksi aivan erityisellä tavalla. En kuitenkaan kerää maileja, vaan elämyksiä. Yamarin 63 DC -veneellä pääsen näppärästi ja nopeasti lähes joka paikkaan. Viime vuonna kävin tutustumassa Ruotsinkin rannikkoon.
Muutama vuosi sitten sain pyynnön jakaa kokemuksia ja niin syntyi blogini Onnellinen veneilijä. Se toimii samalla päiväkirjana ja tietopankkina, johon olen koonnut tietoa jo lähes 400 veneilykohteesta ympäri Suomen. Mukana on myös järvialueiden kohteita. Vene vain trailerille ja järvialueille. Blogin lisäksi olen kirjoittanut kirjan Onnellinen veneilijä, jossa myös esitellään veneilykohteita.