Onnellisen veneilijän Reittivinkit Porvoon saaristoon
Satu Laakso on aktiivinen veneilijä, Skippo-käyttäjä, bloggaaja ja kirjailija.
Lähtö Porvoosta – Äggskär – Stora Kummelskär – Norra Sandön
Porvoon saaristosta löytyy ihania paikkoja. Eikä välimatkat ole kovin pitkiä. Lyhyilläkin etäisyyksillä voi kokea aivan erilaisia maisemia.
Reittisuunnittelu
Lähtö Porvoosta. Esimerkiksi Hamari on hyvä paikka lähteä, ja tällöin pääsee nopeasti liikkeelle.
Äggskär
Ensimmäinen pysähdys on Äggskärssä. Matkaa on vain noin 10 merimailia. Saariryhmä nousee aina esille, kun kysytään kivoja pysähdyspaikkoja. Äggskär on viiden saaren ryhmä Porvoossa Suur-Pellingistä länteen. Laitureita on kolmessa saaressa.
Söderholmen
Pysähdyimme ensin Söderholmenin pohjoislaidalle. Saaressa on kiinnityskoukkuja muuallakin.
Saaressa oli soutuvene, jos olisi halunnut vierailla helposti myös muissa saarissa.
Alue on Porvoon kaupungin ulkoilualuetta ja siellä on keittokatos, nuotiopaikka ja puucee.
Söderholmenissa on myös kaunis valkoinen loisto ja Porvoon urheilukalastajien omistama vanha luotsitupa. Tupaan ei pääse sisälle.
Långholmen
Långholmen on saari pohjoiseen. Sen länsirannalla on kunnostettu laituri. Saaressa on myös keittokatos ja puita. Saaren koillisreunalla on Remmarhällen-niminen luoto, jonne voi toisinaan kävellä hiekkasärkkää pitkin.
Äggskär
Långholmenista länteen on Äggskär. Myös siellä on laituri ja nuotiopaikka. Saaren länsireunalla on upeat kalliot.
Kaikki saaret ovat lähellä toisiaan.
Stora Kummelskär
Matka jatkuu kohti Stora Kummelskäriä. Se sijaitsee Äggskäristä kaakkoon noin 5 merimailia. Se on hieman karumpi ja tarjoaa hienot näkymät avomerelle. Tämä on hyvä paikka pysähtyä hetkeksi ja katsella horisonttiin.
Stora Kummelskär sijaitsee Suur-Pellingin eteläpuolella. Se on käytännössä uloin saari ennen avomerta.
Saimme veneen ankkuriin saaren pohjoisrannalle. Saaressa on muutamia kiinnityslenkkejä sekä pohjois- että eteläreunalla.
Stora Kummelskär on luonnonsuojelualuetta, jossa avotulen teko ja telttailu ei ole sallittua. Rantautuminen sinänsä on sallittua, mutta on huomioitava luonnonsuojelualuetta koskevat ohjeet.
Stora Kummelskär on suurelta osin kalliota, mutta saaren keskellä on soinen metsä.
Saaren itäpuolella on pienempi saari Lilla Kummelskär, ja sen eteläreunassa näkyykin kummeli. Onkohan saaret nimetty sen mukaan? Saaressa on myös merimerkit, jotka ohjaavat Pellingin väylää etelän suuntaan. Huomasimme, että taulujen valot palavat aurinkoenergialla.
Me löysimme kallioilta ihanan, suojaisen paikan, johon ei tuullut lainkaan ja josta oli häikäisevä näköala avomerelle. Tuntui uskomattomalta, että alkukesästä pystyi olemaan ulkosaaristossa lyhythihainen paita päällä.
Kun palasimme veneelle, tutustuimme vielä saaren länsireunan laakealla kalliolla olevaan suureen siirtolohkareeseen. Olisi ollut hienoa kiivetä sen päälle, muuta mitään mahdollisuuksia ei ollut.
Norra Sandön
Matka jatkui vielä länteen ja taas uusiin maisemiin. Norra Sandön on käytännössä hiekkasaari.
Reitin varrella aika lähellä lopullista määränpäätä on myös toinen Sandön-niminen saari. Meidän kohteemme on joissain kartoissa Norra Sandön ja joissain pelkkä Sandön. Skippossa molemmat saaret ovat Sandön-nimisiä. Tämän ensimmäisen, ”väärän” Sandönin jälkeen reitti kaartuu koilliseen puna-vihreiden väylämerkkien opastamana. Sen jälkeen käännyimme itään Långhällenin ja Nothällenin välistä. Alueella on paljon kiviä, joten karttaa kannattaa lukea huolella.
Sandön on kapea, hiekkainen saari, jonka keskellä on mäntymetsää. Keskeltä käveltäessä näkee meren kummaltakin laidalta. Saaressa on poijuja ja kiinnityskoukkuja. Me jätimme veneen saaren länsipuolella olevaan niemeen.
Saari kuuluu Uuviin (Uudenmaan virkistysalueyhdistys), nimellä Norra Sandö ja he ovat tuottaneet saarelle myös puuhaa lapsille. Saaressa voi nimittäin etsiä aarteita netistä löytyvän merirosvokartan avulla.
Omasta mielestäni parasta saaressa on luonnon kauneus! Saari on kapea, mäntymetsäinen ja hiekka- tai kivirantainen. Isoja irtolohkareita on lähes joka puolella saarta, ihan kuin joku olisi heitellyt kiviä ihan minne sattuu.
Saaresta löytyy myös puucee ja tulipaikkoja.
Paluu Porvooseen
Jos haluaa pienen lisäelämyksen, voi ajella Porvoosen Vessölandetin itäpuolelta kapeaa luonnonkavanaa, Fladania pitkin. Veden korkeus kannattaa tarkistaa ennen lähtöä. Fladan on noin 3,5 kilometriä pitkä ja kulkee Vessölandetin niemen läpi. Nopeusrajoitus on 10 km/h, eikä mieli tee ajaakaan nopeampaa. Fladanista on myös varoitettu, että siellä voi törmätä lehmiin, jotka saattavat tulla rannoille syömään vesikasveja. Kanavan merkitty syväys on noin 1,2 metriä ja reitillä olevan sillan korkeus 3 metriä.
Onnellinen veneilijä Satu Laakso esittäytyy
Minulle veneily ei ole pelkkä harrastus, vaan enemmänkin intohimo. Vesillä oleminen ei ole vain liikkumista paikasta toiseen, vaan tapa olla, havainnoida ympäristöä ja nauttia luonnon kauneudesta.
Veneilykauden aikana pääsen vesillä noin satana päivänä. Se tarkoittaa sitä, että suuri osa kesästä kuluu merellä ja järvillä. Kausi toki alkaa jo huhtikuussa ja kestää marraskuulle. Mailimittarikin kertoo omaa kieltään: kauden aikana matkaa kertyy tyypillisesti 3000–4000 mailia. Siinä ajassa Suomi tulee tutuksi aivan erityisellä tavalla. En kuitenkaan kerää maileja, vaan elämyksiä. Yamarin 63 DC -veneellä pääsen näppärästi ja nopeasti lähes joka paikkaan. Viime vuonna kävin tutustumassa Ruotsinkin rannikkoon.
Muutama vuosi sitten sain pyynnön jakaa kokemuksia ja niin syntyi blogini Onnellinen veneilijä. Se toimii samalla päiväkirjana ja tietopankkina, johon olen koonnut tietoa jo lähes 400 veneilykohteesta ympäri Suomen. Mukana on myös järvialueiden kohteita. Vene vain trailerille ja järvialueille. Blogin lisäksi olen kirjoittanut kirjan Onnellinen veneilijä, jossa myös esitellään veneilykohteita.